Koko artikkeli on luettavissa osoitteessa https://www.teme.fi/fi/meteli/tyoyhteisoja-voi-huoltaa-ja-korjata-oikeilla-tyokaluilla/
Heidi Naakka korostaa oikeutta psyykkiseen hyvinvointiin ja sitä tukeviin toimiin
Mitä nostaisit Mielenterveyden työkalupakki -hankkeen tärkeimmiksi tavoitteiksi?
Toivottavasti hankkeen myötä löydetään konkreettisia toimintamalleja, joilla voidaan todeta olevan suora vaikutus freelancereiden psyykkisen jaksamisen tukemiseen ja kehittämiseen. Hankkeen toivottuna kehityssuuntana taide-, kulttuuri – ja tapahtuma-alalla on hyvinvointiin, mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvien ongelmien aikaisempaa parempi tunnistaminen ja ehkäiseminen.
Toinen tärkeä tehtävä on tehdä tiettäväksi ja näkyväksi, että nämä psyykkisen hyvinvoinnin kysymykset kuuluvat erittäin keskeisenä asiana luoville aloille. Siksikin on upeaa, että Teme on mukana tässä hankkeessa! Mielenterveyden työkalupakki kutsuu ottamaan yhteisesti vastuuta luovilla aloilla toimivien psyykkisestä jaksamisesta ja suuntaamaan resursseja ennaltaehkäisevään työhön.
Haluaisin erityisesti kutsua niin yksilöitä kuin yhteisöjä tarkastelemaan, millaisesta toimintakulttuurista käsin he työtään tekevät: onko se hyvinvointia rakentavaa vai ei? Toimitaanko turvattomuutta lisäten vai turvallisuuteen pyrkien? Psyykkinen hyvinvointi rakentuu turvallisuuden kokemukselle ja se on meidän kaikkien taiteen parissa toimivien yhteisellä vastuulla.
Mitä asioita Temen freelancertapaamisissa on noussut esiin?
Viime freelancerkahveille linjoille löysi yli 50 ihmistä, ilmoittautuneita oli yli 80. Tilaisuudessa aiheesta alustaneen Työterveyslaitoksen vanhemman asiantuntijan Susanna Visurinkin mielestä se on paljon. Niin ilmoittautuneidenkuin osallistujien määrä kertoo siitä, että käsillä ollut aihe, epäasialliseen käyttäytymiseen puuttuminen, koetaan erittäin tärkeäksi. Ihmisillä on tarve tietää, miten epäasialliseen käyttäytymiseen tulisi puuttua ja miten viedä eteenpäin puuttumisesta seuraavia prosesseja. Ja toisaalta, saman asian äärelle toisten vertaisten kanssa kokoontuminen on jo itsessään arvokasta. On hienoa, että me täällä liitossa voimme olla tällaisessa liikkeellepaneva voima. Freelancerina työskenteleminen koetaan välillä myös aika yksinäiseksi. On ihmisen perustarve tuntea kuuluvansa joukkoon.
Työhyvinvointi ei ole vain yksilön, vaan koko yhteisön asia. Millaisilla keinoilla voidaan tukea ja vahvistaa psyykkistä hyvinvointia ja estää pahoinvointia?
Psyykkinen hyvinvointi rakentuu ja rakennetaan koko ajan ja joka päivä. Yksi keskeinen asia ovat esimerkiksi vuorovaikutustaidot – se, miten minä kohtaan toisen ihmisen ja miten tulen itse kohdatuksi. Vuorovaikutustaitoihin tulisi kiinnittää huomiota ja kehittää niitä osana työyhteisön toimintakulttuuria. Rakentava vuorovaikutus perustuu sallivalle, läsnäolevalle ja myötäelävälle kuuntelemiselle. Se on asia, jossa ihan jokainen meistä voi kehittyä.
Vuorovaikutustaidot kulkevat käsi kädessä esittävän taiteen kentällä usein hauraiden esimies- ja johtamistaitojen kanssa. Tällaisten asioiden kehittämiseen tähtäävät pohdinnat ja toimet ovat erittäin tarpeellisia sekä merkittävää rakenteellista kehitystyötä. Mitä kanavia kautta tällaista kouluttamista saadaan tehtyä ja tuotua toimijoiden luokse? Tämä on tärkeä kysymys. Itse ajattelen, että psyykkiseen hyvinvointiin liittyvät teemat tulisi ilman muuta integroida osaksi esittävän taiteen ammatillista koulutusta.
Nämä psyykkiseen hyvinvointiin ja työssäjaksamiseen liittyvät kysymykset tulevat valitettavan usein edelleen väheksytyksi tai niitä pidetään voivotteluna. Psyykkisen jaksamisen kysymyksiä ei saa sivuttaa toisarvoisina eikä käsitellä vain työhyvinvointipäivillä, jotta voidaan sanoa, että asiat on otettu esille. Tarvitaan lisää tietoa ja ymmärrystä, ja sitä Mielenterveyden työkalupakki hankekin pyrkii tuottamaan.
Työterveyslaitoksen yhteistyössä laajan esittävän taiteen toimijaverkoston kanssa toteuttama Floor is ours! -tutkimus nosti esille useita keskeisiä seikkoja rakenteellisen kehittämisen mahdollisuuksista. Tutkimuksessa todettiin mm. ettäyleisesti esittävän taiteen kentällä jaettu arvo on tasa-arvo, mutta käytännössä ihmisten välillä vallitsee hierarkkisia suhteita. Nämä vaikuttavat ja vaikeuttavat epäkohtiin puuttumista. Tällöin asetelmassa ylempänä olevat, valtaa työsuhteissa käyttävät, ovat ratkaisevassa asemassa, kun puhutaan toimintakulttuurin muutoksesta psyykkistä hyvinvointia tukevaan suuntaan. Asioista on voitava puhua ilman pelkoa hankalaksi leimautumisesta tai muista arvaamattomista seuraamuksista. Samaan hengenvetoon toki muistutan, että myös työntekijän työelämätaidot ja ymmärrys vastuustaan ovat hyvin keskeisiä, kun puhutaan toimivasta ja turvallisesta, psyykkistä jaksamista tukevasta työkulttuurista.
Työehtoneuvojan tehtäviä hoitaessani olen törmännyt jo useamman kerran siihen, että työehtoja koskevien kysymysten alla ihmiset haluavat tulla kuulluksi ja jakaa kokemuksiaan työhönsä liittyviä epäkohtia koskien. Minulle ne keskustelut ovat myös psyykkisen jaksamisen tukemista. Yhdessä mietitään, miten asioita voisi lähteä purkamaan ja ratkomaan. Vapaalla kentällä ja työryhmissä ei useinkaan ole käytänteitä ja työsuojelurakenteita, joita isommilla toimijoilla on. On hienoa, että esim. monet apurahatoimijat ovat ottaneet käyttöönsä alan eettisiä ohjeita ja haastavia tilanteita ratkomaan osataan kutsua ulkopuolista apua.
Käynnissä olevasta muutoksesta on siis selviä merkkejä. Psyykkiseen hyvinvointiin suhtaudutaan vakavasti ja siitä halutaan huolehtia. Taiteen ammattikentälle suuntautuneena psyykkisenä valmentajana tiedän myös asiakkaideni kautta, että tarve edellä esitetyn kaltaiselle kuulluksi tulemiselle on kova. Pohdin paljon sitä, millaisella toiminnalla ja rakenteellisilla toimilla tähän tarpeeseen voitaisiin täsmällisemmin vastata ja näin tukea freelancertaiteilijoiden ja itsensätyöllistäjien psyykkistä jaksamista. Mitä kuormittuneempi yksilö on, sitä kapeampi on hänen potentiaalinsa toteutua työssään taiteilijana.
Rakenteellisia toimia täytyy miettiä isommassa kuvassa. Voimme tarkastella esim. millaista psyykkisen jaksamisen tukemiseen tähtäävää toimintaa on freelancereille ja itsensätyöllistäjille jo saatavilla ja kenen toimesta (esim. apurahansaajien eläkelaitos Mela, SKR, säätiöt ja Taike). Voitaisiinko jo olemassa olevia rakenteita käyttäen edistää asioita? Meillä Mielenterveyden työkalupakki -hankkeessa on erillinen Rakenne-ryhmä, jossa yhteistyössä me Temen, Taiken, Työterveyslaitoksen ja kulttuuripolitiikan tutkimuskeskus Cuporen edustajien kanssa mietimme juurikin esimerkiksi tällaisia asioita.
Työsuhteessa vastuu työntekijän työssä jaksamisesta on työnantajalla, kuten tämän artikkelin alussa muistutetaan. Oli kyse sitten isosta tai pienestä esittävän taiteen kentän toimijasta jaksamista rapauttavat psykososiaaliset tekijät työyhteisön toiminnassa, työn organisoinnissa ja johtamisessa on tunnistettava ja myönnettävä. Toivon työnantajilta ja esimiesasemassa olevilta rohkeutta tarttua ongelmiin, sillä siitä lähtee muutos. Eräs työpsykologi sanoi kerran, että “jokainen yksilö ja työyhteisö valitsee itse rakentaako se hyvinvointia vai pahoinvointia, sillä se on aina jompaa kumpaa.” Se on ehkä vähän kärjistäen sanottu, mutta siinä on minusta olennaisen ydin.